Akut ja laturit

Akuista ilmoitetaan kaksi lukemaa: voltit ja ampeerit. Volttilukema on akun ja koneen jännite: esimerkiksi 18 voltin koneessa voi käyttää vain 18 voltin akkuja. Ampeerilukema kertoo puolestaan sen, kuinka tehokas akku on. 

  

Akun kuormitettavuutta mitataan ampeeriarvolla (Ah), joissa on suuria eroja. Halvimmissa konepaketeissa akut on useimmiten esimerkiksi vain 1,5Ah, kun taas ammattilaiskoneissa lukema on vähintään 4,0Ah. Käytännössä ero tarkoittaa sitä, että paremmalla akulla voi porata tai ruuvata yhdellä latauksella lähes kolminkertaisen määrän halvempaan akkuun verrattuna. Tällöin myös latauskertojen tarve pienenee ja akun elinikä pitenee. 

  

Suurta energiaa vaativia koneita (esimerkiksi akkupyörösahat ja -kulmahiomakoneet ym.) ei kaikilla merkeillä ole edes mahdollista käyttää pienikapasiteettisilla akuilla.

  

Hinta ja laatu kulkevat käsi kädessä myös akuissa. Isokapasiteettisemmat ammattilaadun akut ovat tyypillisesti valmistettu laadukkaammista komponenteista kuin halvimpien tarjouspakettien mukana tulevat akut. 

  

Myös akkuteknologiassa on eroja. Ensimmäisen sukupolven akkukoneissa käytetty nikkeli-kadmium-akkutyyppi (NiCD) piti pintansa kolmisenkymmentä vuotta, mutta on joutunut nyt väistymään litium-akkutekniikan (Li-Ion) tieltä. Vaihtoehtoisten akkutyyppien tarpeeseen johtivat ennenkaikkea ympäristösyyt: NiCD-akut sisältävät suhteellisen paljon raskasmetalleja. 

  

Käytännössä kaikissa nykyään myytävissä koneissa on litium-akku. Li-Ion akut ovat kehittyneet huomattavasti. Ensimmäisen sukupolven litium-akut eivät toimineet kylmissä lämpötiloissa ja niiden elinikäkin jäi harmillisen lyhyeksi. Nykyisiäkään litium-akkuja ei kannata säilyttää talvella auton takakontissa, jos haluaa päästä hommiin heti aamulla, mutta muutoin ne eivät enää ole yhtä herkkiä pakkassäälle. Parhaimmilla merkeillä modernit akut kestävätkin oikein käytettynä jopa 5-7 vuotta.

  

Li-Ion-akkujen virranantokyky ei ole aivan yhtä hyvä kuin vanhoilla NiCD-akkukennoilla, mutta ongelma on saatu kierrettyä kasvattamalla koneiden ja akkujen jännitettä. Litium-akut olivat alkuaan hyvin kevyitä ja kompakteja, mutta akkujen ampeerimäärien kasvattaminen on vienyt tältä valtilta pohjaa. Esimerkiksi 9,0Ah akut ovat jo sellaisia tiiliskiviä, että ne eivät ole kovinkaan käytännöllisiä mihinkään käsikäyttöiseen koneeseen.

  

Hyvänä puolena litium-akuissa on myös se, että muisti-ilmiöt eivät vaivaa niitä. Akkuja ei siis tarvitse purkaa tyhjäksi tai ladata aivan täyteen, ne eivät myöskään purkaudu itsestään yhtä nopeasti kuin vanhempien sukupolvien akkutyypit. Li-Ion-akuissakin tapahtuu kuitenkin jonkun verran itsestäänpurkautumista ja on tärkeää, että akku ei pääse tyhjenemään koskaan aivan tyhjäksi. 

  

Paremmissa konemalleissa akun ajaminen tyhjäksi on estetty elektroniikalla, joka tarkkailee akun jännitettä. Tästä johtuen modernit akkukoneet katkaisevat virran tulon kuin seinään: akku ei todellisuudessa ole silloin vielä tyhjä, mutta kone katkaisee akun käytön varotoimenpiteenä. Kun akku sitten on ajettu niin tyhjäksi kuin mahdollista, niin olisi syytä laittaa se heti lataukseen. Näin akku on jälleen käyttökunnossa, kun konetta tarvitsee seuraavan kerran, eikä myöskään pääse tyhjenemään tyhjäksi jos se sattuukin jäämään käyttämättömänä hyllyyn pidemmäksi aikaa.

  

Akkujen käytöllä ja latauskertojen määrällä on vaikutusta akkujen elinikään, mutta akut vanhenevat myös itsestään. Huonoimmillaan litium-akut saattavat kestää vain parin vuoden ajan, käytit sitten akkua päivittäin tai vain muutaman kerran vuodessa. Li-Ion-akkujen vanhemenisprosessi käynnistyy jo valmistusvaiheessa. Jos jossain myydään akkuja epäilyttävän halpaan hintaan, niin kannattaa pyrkiä varmistamaan, etteivät ne ole kovin vanhoja. 

  

Alkuperäisten NiCD-akkujen myynti ja valmistus on lopetettu. Osaan merkeistä on kuitenkin edelleen saatavana korvaavia NiMH (nikkeli-metallihybridi) -akkuja, mutta sopivuus esimerkiksi vanhaan laturiin on varmistettava erikseen. Vanhojen järjestelmien akkuja ei yleisesti ottaen ole mahdollista korvata nykyisillä litium-akuilla.

  

NiCD-akut olivat käytössä erittäin pitkään ja niiden hyvät ja huonot ominaisuudet opittiin tuntemaan. Laadukkaat merkkiakut olivat suoritusvarmoja ja pitkäikäisiä: oikein käytettynä NiCD-akku saattoi kestää ammattilaisellakin 5-10 vuotta. Huonoja puolia näissä akuissa olivat sen sijaan muisti-ilmiö ja latauksen purkautuminen, akku olisi syytä ladata aina täyteen asti ja purkaa toisinaan kokonaan tyhjäksi, muttei koskaan jättää pitkäksi aikaa ilman varausta. NiMH-akut kehiteltiin NiCD-tekniikan korvaajiksi vuosituhannen vaihteessa, mutta tämä akkumallisto jäi pian ns. väliinputoajaksi. NiMH-akkujen kapasiteetti on uutena usein erinomainen, mutta käyttöiältään tai muilta ominaisuuksiltaan ne eivät pärjänneet edes NiCD-akuille. 

  

Myös latureita on erilaisia. Niin sanotut pikalaturit lataavat akun täyteen parhaimmillaan jopa 15-30 minuutissa, kun taas halvimpien pakettien latureilla sama homma voi viedä kolmekin tuntia. Tyypillisin laturi lataa akun täyteen noin tunnissa. Tällainen laturimalli on ollut yleensä myös akkuystävällisin. Liian suuri latausteho voi kuumentaa akun kennot pilalle. Tehokkaimmissa laturimalleissa onkin sisäänrakennettu tuuletin, joka mahdollistaa isokapasiteettisten akkujen lataamisen inhimillisessä ajassa.

  

Työkalujen akut ja laturit ovat käytännössä aina merkki- ja mallikohtaisia, eikä niitä voi käyttää ristiin. 12 voltin koneessa ei voi käyttää 18 voltin akkuja ja yhteensopivuus on varmistettava myös laturin arvokilvestä. Myöskään eri teknologian akut eivät käy toistensa koneisiin: esimerkiksi vanhaan akkuporaan ei yleensä voi hankkia litium-akkua. 

  

Akun ampeerilukema ei sen sijaan vaikuta koneeseen tai laturiin sopimiseen. Erityisen huolellinen on oltava Li-Ion-akkujen kanssa: niitä ei pidä koskaan yrittää ladata muulla kuin niille tarkoitetuilla alkuperäisillä latureilla, eikä viallista akkua tai laturia tule käyttää. Viallinen akku räjähtää ylikuumentuessaan kuin pommi.