Akut ja laturit
Ampeerit ja voltit
Akuista ilmoitetaan kaksi lukemaa: voltit ja ampeerit. Volttilukema on akun ja koneen jännite: esimerkiksi 18 voltin koneessa voi käyttää vain 18 voltin akkuja. Ampeerilukema kertoo puolestaan sen, kuinka tehokas akku on.
Akun kuormitettavuutta mitataan ampeeriarvolla (Ah). Halvimmissa konepaketeissa akut on useimmiten esimerkiksi vain 1,5 Ah, kun taas ammattikäyttöön tarkoittujen koneiden akuissa lukema on nykyään yleensä vähintään 4,0Ah.
Käytännössä ero ampeerilukemissa tarkoittaa sitä, että isokapasiteettisemmlla akulla voi porata tai ruuvata yhdellä latauksella moninkertaisen määrän pienempikapasiteettiseen akkuun verrattuna. Tällöin myös latauskertojen tarve pienenee ja akun elinikä pitenee.
Myös akkujen virranantokyky kasvaa ampeerilukeman kasvaessa. Joitain tehokkaimpia koneita (esimerkiksi akkupyörösahat ja -kulmahiomakoneet ym.) ei ole edes mahdollista käyttää pienikapasiteettisilla akuilla.
Hinta ja laatu kulkevat käsi kädessä myös akuissa. Isokapasiteettisemmat ammattilaadun akut ovat tyypillisesti valmistettu laadukkaammista komponenteista kuin halvimpien tarjouspakettien mukana tulevat akut.
NiCD, NiMH ja Li-Ion
Myös akkuteknologiassa on eroja. Ensimmäisen sukupolven akkukoneissa käytetty nikkeli-kadmium-akkutyyppi (NiCD) piti pintansa kolmisenkymmentä vuotta, mutta joutui lopulta väistymään litium-akkutekniikan (Li-Ion) tieltä.
Vaihtoehtoisten akkutyyppien tarpeeseen johtivat ennenkaikkea ympäristösyyt: NiCD-akut sisältävät suhteellisen paljon raskasmetalleja. NiCD-akkujen valmistaminen kiellettiin ja lopetettiin 2020-luvulle tultaessa.
Tällä hetkellä käytännössä kaikki myytävät akkukoneet toimivat Li-Ion-akuilla. Eri valmistajilla ja akkukennovalmistajalla on kuitenkin niistäkin eri versioita. Akkuteknologia on kehittynyt ja sen myötä Li-Ion akkujen toimivuus, tehokkuus ja kestävyys on parantunut koko ajan.
2000-luvun alkupuolella työkaluihin ilmestyneet ensimmäisen sukupolven litium-akut eivät toimineet kylmissä lämpötiloissa ja niiden elinikäkin jäi harmillisen lyhyeksi. Nykyisiäkään litium-akkuja ei kannata säilyttää talvella auton takakontissa, jos haluaa päästä hommiin heti aamulla, mutta muutoin ne eivät enää ole yhtä herkkiä pakkassäälle. Laadukkaat nykyaikaiset Li-Ion akut saattavat myös kestää jopa 5-10 vuotta kovassa ammattikäytössäkin.
Li-Ion-akkujen virranantokyky ei ole aivan yhtä hyvä kuin vanhoilla NiCD-akkukennoilla, mutta ongelma on saatu kierrettyä kasvattamalla koneiden ja akkujen jännitettä.
Litium-akkujen etuna vanhempiin akkujärjestelmiin verrattuna oli alkuaan niiden keveys ja kompakti koko. Akkujen tehojen ja ampeerimäärien kasvattaminen on kuitenkin vienyt tältä osin kehitystä taaksepäin. Esimerkiksi 9,0 Ah akut ovat jo sellaisia tiiliskiviä, että ne eivät ole kovinkaan käytännöllisiä mihinkään käsikäyttöiseen koneeseen.
Hyvänä puolena litium-akuissa on myös se, että muisti-ilmiöt eivät vaivaa niitä. Akkuja ei siis tarvitse purkaa tyhjäksi tai ladata aivan täyteen, eivätkä ne myöskään purkaudu itsestään yhtä nopeasti kuin vanhempien sukupolvien akkutyypit.
Li-Ion-akuissakin tapahtuu kuitenkin jonkun verran itsestäänpurkautumista. On erityisen tärkeää, että Li-Ion-akkua ei saa päästää koskaan tyhjenemään aivan tyhjäksi. Useimmissa merkkikoneissa akun ajaminen tyhjäksi on estetty elektroniikalla, joka tarkkailee akun jännitettä.
Tästä johtuen modernit akkukoneet katkaisevat virran tulon kuin seinään: akku ei todellisuudessa ole silloin vielä tyhjä, mutta kone katkaisee akun käytön varotoimenpiteenä.
Kun akku sitten on ajettu niin tyhjäksi kuin mahdollista, niin olisi syytä laittaa se heti lataukseen. Näin akku on jälleen käyttökunnossa, kun konetta tarvitsee seuraavan kerran, eikä myöskään pääse tyhjenemään tyhjäksi jos se sattuukin jäämään käyttämättömänä hyllyyn pidemmäksi aikaa.
Akkujen käytöllä ja latauskertojen määrällä on vaikutusta akkujen elinikään, mutta akut vanhenevat myös itsestään. Heikkolaatuisimmat litium-akut saattavat kestää vain parin vuoden ajan, käytit sitten akkua päivittäin tai vain muutaman kerran vuodessa.
Li-Ion-akkujen vanhemenisprosessi käynnistyy jo valmistusvaiheessa. Jos jossain myydään akkuja epäilyttävän halpaan hintaan, niin kannattaa pyrkiä varmistamaan, etteivät ne ole kovin vanhoja.
NiCD-akkujen korvaajiksi ehdittiin kehittää myös nikkeli-metallihybridi (NiMH) -akut ennen kuin Li-Ion valtasi alan.
NiCD-akkuja ei ole enää saatavana, mutta monelta merkiltä on saatavana edelleen NiMH-akkuja ja niitä valmistetaan myös ns. tarvikeakkuina sekä kennotetaan uusiksi.
NiMH-akut sopivat useimmiten NiCD-akkujen tilalle esimerkiksi vanhoihin koneisiin. Vanhan laturin toimivuus on kuitenkin syytä varmistaa: vanhat NiCD-akuille tarkoitetut laturimallit eivät välttämättä sovellu NiMH-akkujen lataamiseen. Sen sijaan vanhojen järjestelmien akkuja ei yleisesti ottaen ole mahdollista korvata nykyisillä Li-Ion-akuilla.
NiCD-akut olivat käytössä erittäin pitkään ja niiden hyvät ja huonot ominaisuudet opittiin tuntemaan. Laadukkaat merkkiakut olivat suoritusvarmoja ja pitkäikäisiä. Huonoja puolia näissä akuissa olivat sen sijaan muisti-ilmiö ja latauksen purkautuminen.
NiCD-akut kuuluisi ladata aina täyteen asti, purkaa toisinaan kokonaan tyhjäksi, muttei koskaan jättää pitkäksi aikaa ilman varausta. NiMH-akut kehiteltiin NiCD-tekniikan korvaajiksi vuosituhannen vaihteessa, mutta tämä akkumallisto jäi pian ns. väliinputoajaksi. NiMH-akkujen kapasiteetti on uutena usein erinomainen, mutta käyttöiältään tai muilta ominaisuuksiltaan ne eivät pärjänneet edes NiCD-akuille.
Laturi on merkki- ja mallikohtainen
Myös latureita on erilaisia. Niin sanotut pikalaturit lataavat akun täyteen parhaimmillaan jopa 15-30 minuutissa, kun taas halvimpien pakettien latureilla sama homma voi viedä kolmekin tuntia.
Tyypillisin laturi lataa akun täyteen noin tunnissa. Tällainen laturimalli on ollut yleensä myös akkuystävällisin. Liian suuri latausteho voi kuumentaa akun kennot pilalle. Tehokkaimmissa laturimalleissa onkin sisäänrakennettu tuuletin, joka mahdollistaa isokapasiteettisten akkujen lataamisen inhimillisessä ajassa. Parhaissa akuissa on puolestaan jäähdytyskanavat, joissa ilma kiertää kennojen välillä ja ehkäisee niiden ylikuumenemista.
Työkalujen akut ja laturit ovat käytännössä aina merkki- ja mallikohtaisia, eikä niitä voi käyttää ristiin. 12 voltin koneessa ei voi käyttää 18 voltin akkuja. Laturit voivat sopia useammankin eri jännitteen akuille, mutta yhteensopivuus on varmistettava laturin arvokilvestä.
Myöskään eri teknologian akut eivät käy toistensa koneisiin: esimerkiksi vanhaan akkuporaan ei yleensä voi hankkia litium-akkua.
Akun ampeerilukema ei sen sijaan vaikuta koneeseen tai laturiin sopimiseen.
Erityisen huolellinen on oltava Li-Ion-akkujen kanssa: niitä ei pidä koskaan yrittää ladata muulla kuin niille tarkoitetuilla alkuperäisillä latureilla, eikä viallista akkua tai laturia tule käyttää. Viallinen akku räjähtää ylikuumentuessaan kuin pommi.