Oiko- ja tasohöylät
Puutavara ostetaan nykyään yhä useammin valmiiksi höylättynä, mutta puusepät ja puutyöharrastajat tarvitsevat edelleen höylätä puuta tarvittuun paksuuteen. Perinteiset oiko- ja tasohöylät kuuluvat siis edelleenkin kunnollisen verstaan konevalikoimaan.
Kotiverstaskäyttöön yleisin höylämalli on ollut yhdistetty oikotasohöylä, jossa maksimi höyläysleveys on 260 mm niin oiko- kuin tasopuolellakin. Tällainen kone riittää nikkarin useimpiin yleisiin höyläystöihin mainiosti, kunhan kone vain on tukevasti valmistettu ja moottori riittävän tehokas. Harmi kyllä, moni perinteinen valmistaja on lopettanut tällaisten ns. vaativan harrastajan hinta- ja laatuluokan koneiden valmistamisen.
Seuraavan kokoluokan oiko-tasohöylissä suurin mahdollinen höyläsleveys on yleensä 300-400 mm. Muutamasta lisäsenttimetristä voi olla suurta hyötyä esimerkiksi pirttikalustoa nikkaroidessa, mutta valitettavasti nuo lisäsentit saattavat jopa tuplata koneen hinnan.
Kiinalaisia halpamalleja saa edullisimmillaan jo muutaman sadan euron hintaluokassa, mutta halpamallit ovat usein joko hyvin kevytrakenteisia tai niissä voi olla rakenteellisia heikkouksia: pöydät saattavat olla jo uutena vinksallaan ja usein etenkin alapöydän ripustukset ovat varsin epätarkkoja. Halvempiin höyliin voi olla myös vaikeuksia saada varaosia tai varateriä.
Höylä on tarkkuustyökalu, joten asiallisessa höylässä pöytien pitää olla valurakenteiset ja riittävän pitkät. Oikotasohöylässä moottorin tulee olla riittävän tehokas. Jos mahdollista, niin ostettaessa kannattaa valita aina mieluummin voimavirralla (400 V) toimiva malli, josta löytyy valovirtakonetta enemmän puhtia.
Myös kunnollinen pölyn- ja purunpoisto kannattaa huomioida jo höylää hankittaessa. Höyläämisessä syntyy valtavasti kutterinpurua. Höylä vaatii toimiakseen riittävän tehokkaan puruimurin tai muun purunpoiston, koska muuten puru tukkii höylän ja voi pahimmillaan syttyä jopa tuleen.
Terien lisäksi vetohihnat ja vetotelat ovat kuluvia osia höylissä, joten terien ja varaosien saaminen kannattaa varmistaa ennen höylän hankkimista.
Kaikkein järeimmät höylät on tarkoitettu puusepänteollisuuden sekä koulujen käyttöön. Nämä koneet eivät yleensä ole enää yhdistelmäkoneita, vaan sekä oikohöylä että tasohöylä ovat omat, erilliset koneensa. Harrastajille tällaiset höylät ovat kuitenkin useimmiten liian arvokkaita - ja jos jostain sattuisikin löytämään vanhan valurautamöhkäleen sopuhintaan, niin tavalliseen autotalliin kookasta konetta ei ainakaan saa mahtumaan.
Markkinoilla on myös erillisiä kompaktin kokoisia tasohöyliä. Näissä ns. lunchbox-malleissa on siis mahdollista ainoastaan tasohöyläys, eli höylättävän materiaalin tulee olla jo valmiiksi suoraa yhdeltä kantilta. Tällainen kone on myös inhimillisen painoinen, eli sitä voi tarvittaessa kuljettaa suhteellisen kätevästi työmaille - toisin kuin selvästi painavamman oikotasohöylän.
Höylissä käytetään joko paksumpia, uudelleenteroitettavia teriä tai kertakäyttöisiä kääntöteriä tai -paloja. Paksummat, pikateräksestä tai kovametallista valmistetut perinteisen malliset terät on mahdollista teroittaa tai teroituttaa useita kertoja. Teränvaihdon yhteydessä terät on kuitenkin aina säädettävä huolellisesti oikeaan korkeuteen.
Kääntöteriä ei tyypillisesti teroiteta, vaan tylsyneet terät käännetään kertaalleen ja heitetään sitten romukasaan, kun molemmat teräpuolet on käytetty. Kääntöterien hyötynä on se, että korkeutta ei tarvitse säätää terien vaihdon yhteydessä. Moneen puusepänverstaan höylään onkin vaihdettu alkuperäisen teräsysteemin tilalle teränpitimet, jotka mahdollistavat kääntöterien käytön.
Uusin terätyyppi on ns. spiraalikurso, jossa on perinteisen sijasta pieniä irrallisia kääntöteräpaloja vieri vieressä. Terät menevät vinosti, spiraalinomaisesti kurson ympäri. Terähuolto on kaikista helpointa ja halvinta tällaisilla terätyypeillä.