Puunsorvaus tänään: käyttöesineistä harrastukseksi

Puunsorvaus on muuttunut ammattikäytöstä harrastelukäytön suuntaan. Ennen vanhaan sorvattiin kehruurukkeja, huonekaluja, kynttilänjalkoja, pesäpallomailoja sekä muita käyttöesineitä. Nykyisin käyttöesineet tehdään kuitenkin isoina sarjoina automaattisilla kopiosorveilla. Harrastuksena puunsorvaus on kuitenkin lisääntynyt viime vuosina voimakkaasti. Moni syntymäpäivälahja onkin muuttunut kukkakimpusta sorvilla tehdyksi kipoksi, lautaseksi tai vaikkapa kynäksi. 

Myös sorvaustyyli on muuttunut vuosien saatossa. Ennen käytettiin lähinnä kärkivälisorvausta, jolloin sorvattava kappale on kiinni molemmista päistään. Nykyään suurin osa sorvauksista tehdään kuitenkin pakkakiinnityksellä, jolloin aihio on kiinni vain toisesta päästään. Sorvaustarpeiden ja –tekniikan muuttuminen asettaa myös nykysorveille tiettyjä vaatimuksia. 

puusorvi

 Muistilista puusorvin ostajalle 

Merkkejä ja malleja on runsaasti, joten markkinoilta löytyy sopiva sorvi jokaiselle sorvarille: niin aloittelijalle, vaativille harrastajille kuin ammattilaisillekin. Sorvin hinta ja koko asettavat monelle harrastelijalle rajoitteita, mutta muutamaan perusasiaan tulisi kiinnittää huomiota, oli ostamassa sitten edullisempaa ensimmäistä sorviaan tai isoa ammattipeliä: 

1. Rakenne ja koko

Tukevuus ja tarkkuus on kaiken a ja o myös puusorveissa. Sorvin ei välttämättä tarvitse olla kookas, mutta sen on on oltava rakenteeltaan jämäkkä. Sen parempi, mitä enemmän sorvissa on valurautaa ja mitä vähemmän peltiä...

Sorvin kärkiväli määrittelee sen, kuinka pitkiä kappaleita sorvilla voi työstää. Yleiskäyttöön hankittavassa sorvissa kärkiväli on normaalisti 800-1000mm, mikä riittää esimerkiksi kaidepuidenkin sorvaamiseen. Kompaktimman kokoisella pöytämallin sorvillakin pärjää kyllä, jos tarkoitus on sorvailla vaikkapa kyniä, pikareita tai muita pienempiä esineitä. Pöytämallinkin sorvia on kuitenkin oltava tukevaa tekoa.  

Halkaisijaltaan suurikokoisten lautasten ja kulhojen sorvaaminen ei onnistu heppoista tekoa olevalla sorvilla. Pienten esineiden tarkasta sorvaustyöstä ei tule mitään, jos sorvi on peltirunkoinen ja vetelä, tai siinä on jo valmiiksi heittoa. Merkkisorveissa tarkkuus on kohdallaan, mutta halpaa sorvia hankittaessa kannattaakin varmistua, että sekä vetokärki että siirtopylkän vastakärki ovat tarkasti samassa linjassa ja osuvat kohdakkain. Jo pienikin heitto tekee sorvista käyttökelvottoman kärkivälisorvaamiseen. 

Myös sorvin johteet, eli käytännössä laitteen runko, pitää olla valmistettu riittävän tukevasta materiaalista. Liian heikot johteet taipuvat, kun puu kiristetään kärkien väliin ja tällöin on vaarana, että puu irtoaa sorvattaessa. Johteiden tulee myös olla huolella työstetyt liukupinnoiltaan, jotta talttatuki ja siirtopylkkä liukuvat herkästi. 

Kunnollisessa puusorvissa pylkkäosat ovat valurakenteiset, jolloin ei synny sorvausta haittaavaa värinää. Sorvin tukevuus on usein helppo todeta jo sen painosta: parhaat yleissorvit painavat vähintään sata kiloa. Ohuiden seinämien sorvaamiseksi sorvin laakeroinnin on oltava tarkka ja kestettävä kärkisorvauksessa myös päittäistä painetta. 

2. Kääntyvä sorvauspää kulhontekijöille 

Useimmissa nykymallin sorveissa sorvauspää kääntyy johteiden päältä pois, jolloin vain lattia ja katto on sorvattavan kappaleen kokorajoituksena. Harva tosin sorvaa koskaan edes neljäkymmentä senttiä halkaisijaltaan olevia esineitä, joten sorvipään kääntyminen ei ole läheskään kaikille välttämätöntä. 

Kääntyvä karapää mahdollistaa joissain tapauksissa myös paremman työskentelyasennon etenkin sisäpuoliseen sorvaukseen. Ennen sorvin ostamista kannattaa joka tapauksessa miettiä, millaisia kappaleita aikoo sorvailla ja onko kääntyvälle karapäälle tarvetta. 

3. Teho ja kierrokset 

Myös moottoritehon tarve riippuu siitä, millaiseen käyttöön sorvin hankkii. Sitä isompaa moottoria kaivataan, mitä isommat puut haluaa laittaa pyörimään sorviinsa, tai mitä paksumpaa lastua haluaa kerralla puusta poistaa. 750W tehoinen moottori on riittävän tehokas kaikkeen yleissorvaukseen, mutta toisaalta: isosta moottorista ei koskaan ole haittaakaan. Pienitehoisimmilla moottoreilla voi sen sijaan tulla eteen ongelmia isompia kappaleita työstettäessä. 

Moottoritehoakin tärkeämpiä lukemia ovat kierrosnopeudet. Mitä pienemmäksi kierrokset saa, sitä turvallisempaa isokokoisten aihioiden pyöristäminen tai esimerkiksi suurien kulhojen ja lautasten pakkasorvaaminen on. Puusorvin pienin kierroslukualue tulisi olla noin 200-300 rpm, jotta sorvaaminen olisi turvallista myös työstettäessä isoja kappaleita pakassa. Liian suurella nopeudella epäsymmetrinen ja –keskeinen aihio voi irrota ja tehdä ikävää jälkeä. Kovat kierrokset ovat puolestaan tarpeen viimeistelyssä. Mitä nopeammin palikka pyörii, sitä parempi lopputulos. 

Sorveja on myynnissä edelleen perinteisillä hihnavaihteistoilla, mutta huomattavasti käyttömukavuutta lisäävä portaaton nopeudensäätö kasvattaa suosiotaan koko ajan. Hihnavaihteistomalleissa kierrosnopeus säädetään vaihtamalla kiilahihnojen eri kokoisiin hihnapyöriin. Se on perinteinen ja toimiva ratkaisu, mutta epäkäytännöllinen ja hidas, jos työskentely vaatii pyörimisnopeuden ahkeraa säätämistä. 

Monissa uusissa puusorveissa onkin portaaton nopeudensäätö. Edullisemmissa malleissa se on toteutettu useimmiten mekaanisesti niin sanotulla variaattorilla. Paras ja toimivin ratkaisu puusorvin nopeudensäätöön on sähkömoottoria ohjaava taajuusmuuttaja. 

Taajuusmuunnin on erittäin helppokäyttöinen ja tarkka. Sen suurin etu on kuitenkin erinomainen hyötysuhde: taajuusmuuttajan ansiosta sorvi säilyttää vääntövoimansa pienilläkin kierroksilla, kun taas muilla tavoilla toteutettuna nopeudensäätö aiheuttaa aina jonkin verran hävikkiä. Taajuusmuuttaja voi olla joko sisäänrakennettuna sorviin tai erillisenä ”laatikkona” sorvissa tai seinässä kiinni. 

Kalleimmissa sorvimalleissa on nykyään usein taajuusmuuttaja vakiovarusteena. Taajuusmuuttaja on myös mahdollista jälkiasentaa useimpiin kolmivaihevirrallatoimivilla moottoreilla varustettuihin sorveihin.

4. Kiinnitykset ja yhteensopivuus 

Puusorveissa veto- ja pylkkäkärjet ovat pääsääntöisesti morsekartiokiinnitteisiä (lyhenne MK tai MT). Kunnollisessa sorvissa käytetään kokoja MK2 tai MK3. Ohuimmat, vain lyijykynän paksuiset MK1-kartiot, voivat taipua ja menettää tarkkuuttaan kovassa väännössä. Morsekartiokiinnitys on standardi, jota käytetään myös esimerkiksi pylväsporakoneissa. Niinpä sorviin kuin sorviin on helppo saada sen suhteen lisävarusteita ja –tarvikkeita. 

Kara-akselin paksuudella ei ole merkitystä yhteensopivuuden kannalta. Tukevuuden takaamiseksi akselin tulisi joka tapauksessa olla paksuudeltaan vähintään 20mm. Sen sijaan karan kierteissä riittää eroja. Kannattaakin kiinnittää huomiota sorvia ostettaessa siihen, että vetokaran akselissa on kierre, ja että tuo kierre on yleisesti käytössä, jotta sorviin saa edullisesti myös lisätarvikkeita, kuten nelileukapakan. 

Kunnollinen keskittävä nelileukapakka on tätä nykyä lähes välttämätön lisävaruste myös jokaiselle harrastajasorvaajalle. Eurooppalaisissa laatusorveissa yleisin karan kiinnityskierre on M33 x 3,5mm. Toinen yleisesti etenkin edullisemmissa malleissa käytetty kierre on tuuman kierre, eli 1” x 8 TPI.

To Top